tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kirjoitusmöykky - optimismismi johtaa järjellä aina pessimismiin



Tiesin tässä käyvän näin. Kuinka järjettömän typerä lausahdus! Jos olisin tiennyt oikeasti, olisin tietenkin sen jollain muotoa koettanut estää – nyt uin suoraan verkkoon. Jos ikinä elämä yllättää jollain iloisella asialla on parempi pitää suu supussa. Hyvät uutiset kannattaa salata ja lukita jonnekin arkistoon salassa pidettäväksi seuraavaksi seitsemäksikymmeneksi vuodeksi - aivan kuin ilkeiden saastaisten rikosten oikeudenkäyntipöytäkirjat – jotteivät tahraa elämän tulevaa kulkua.

Ei mennyt viime päivityksestä sekuntia kauempaa, kun sain tuta mitä on kun toitottaa maailmalla kaiken olevan helppoa. Ei ole enää sanoja – katosivat. Ehkä karkasivat päivityksen myötä nettiin, kun niin ilostelin ja kehuskelin. Seuraavaksi lakkasi toimimasta netti. Ehkä siksi jotta en voisi ottaa sanoja takaisin ja perua kaikkea. Toisaalta sanovat ettei sieltä mitään takaisin saa. Missä se edes on? Netti. Ja minkä näköinen. Ei ole harmainta hajuakaan. 

Toivottomuus ja avuttomuus. Ei ole mitään säälittävämpää. Ajatus kirjoittamisesta polttaa sisällä syövyttävän hapon lailla, mutta en pysty kirjoittamaan. Muuta kuin tällaista jauhantaa. Toimimaton netti syö samanveroisesti ja estää vähätkin onnistumiset, koska ajatus ei jätä rauhaan. Diagnoosi: nettiriippuvainen. Hoitokeino: uusi mokkula, heti. Ihan sama mitä maksoi tai onko varaa. Diagnoosi: kirjoittamismöykky ylävatsassa, aavistuksen vasemmalla alimmaisten kylkiluiden tuntumassa. Ei ole arka koskettaessa. Arka aina ajatuksen syntyessä. Potilas kokee polttavaa painetta sisällään, mutta ei saa sitä ulos.  Kuin oksennustauti ilman oksennusta. Hoito: Ota kirja ja lue. Tämä on toiminut potilaan mukaan aiemmin.

Ensimmäinen kirja pinosta. Luen kappaleen pari ja ohjeet parantumiseen löytyvät välittömästi.
       ”Joskus pieni muutospönkkä johtaa uuden näkökulman avautumiseen. Kun minä ryhdyn kirjoittamaan, roikotan usein savuketta suupielessäni. [ ] On tehtävä jotain, mitä ei tavallisesti tee.”

    -         Natalie Goldberg, Luihin ja Ytimiin


Natalie ehdottelee naisten vaatteita, stetoskooppeja, ystävän nahkatakkia. Mitä tahansa. Kokeillaan. Istun vaikka karvalakki päässä loppuviikon vaikka onkin helteitä luvannut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti